Tämä on ensimmäinen osa blogi-sarjastamme jossa kerromme kokemuksistamme nuorina yrittäijinä perinteisessä kivjalkakauppailmapiirissä. Heti aluksi tarina ensimmäisestä asiakastapaamisesta ja miten kaikki ei mennyt kuin Strömsöössä.

Ensimmäinen asiakas

Syyskuun viisto aurinko heijastuu lasioven kautta silmiini kun sysimustahiuksinen mies astuu kauppaan. Hänen katse harhailee kunnes se lopulta asettuu minuun. Hän sanoo ”hei”.
Puhdasta ilon tunnetta nakertaa jännitys. Tuntuu siltä kuin joku tömistelisi yksityiseen tilaani ja paljastaisi minut mitä intiimisimmässä tilanteessa.
- Tervetuloa! Avasimme tänään ja sinä olet ensimmäinen asiakkaamme. Sano jos tarvitset apua.
Mies nyökkää ja keskittyy kenkiin. Jostain syystä menen varastoon, joka sijaitsee verhon takana tiskin vieressä. Tuleva myyntistrategia? 
- Onko sulla koko 42 ja puoli, tuosta Iron Rangeristä?
Vastaan myöntävästi verhon takaa ja alan etsiä kenkäparia kuumeisesti samalla kun tunnen hien vaeltavan otsallani. 
Hän sanoo sen sopivan. Minä epäilen häntä.
Siirrymme kassalle ja pulssini kohoaa, sillä tätä olen pelännyt kauaa. Debit, Kredit, kortinlukija ja kassakone. Kuinka muistan mitä nappia painaa? Mutta jotakin paljon pahempaa tapahtuu, kuittipaperi on väärin asetettu ja kuittia ei tule ulos lukijasta. Yritän muistella josko olen ikinä nähnyt vastaavaa kun itse olen ollut ostoksilla. 
En ole.
Lopulta, epätoivoisten korjausyritysteni jälkeen, miehen on pakko hakea käteistä automaatilta. Nyt maksu onnistuu ja aloitan tunnustelevan keskustelun. Jollakin tapaa ajattelen pystyväni vielä muuttamaan miehen takkuisen kulutuskokemuksen joksikin miellyttäväksi ja sujuvaksi. Onnistumme mielestäni siinä yhdessä.
Kun mies astelee jälleen ulos, väistän valoa ja otan esiin puhelimeni viestittääkseni liikekumppanille. Tätä pitää juhlia!