”Armada”

On sanottu että liiketoiminnassa erikoistuminen on tärkeää. Täten yritys pystyy kilpailemaan asiakkaiden huomiosta äänekkäässä kulutusyhteiskunnassa. 

Meille tämä tarkoitti laatukenkien myyntiä miehille.

Huomasimme kuitenkin yllätykseksemme kuinka tämäkin ’strateginen kirkkaus’ voisi, kolmen innokkaan ja kokemattoman opiskelijayrittäjän käsissä, muuttua hetkessä…

”Moi! Kyllä, olemme uusi liike. Ja myymme ainoastaan miesten kenkiä. Olemme saaneet siitä paljon kritiikkiä teiltä naisilta (hekoheko)”.  Tätä kömpelöä ilmaisua saimme käyttää melko usein ensimmäisinä viikkoina, kun puotiimme ilmaantui naisia, jotka olivat kauan toivoneet laadukkaita naisten kenkiä Vaasaan. Tiivistäen: liikkeettämme piiritti ”asiakasarmada” jolle meillä ei ollut tarjota mitään.

Päätimme pitää palaverin.

Palaverissa kävi ilmi, että kaksi meistä halusi vastata kysyntään heti ja ottaa valikoimaamme Loake Shoemakersin naismalliston. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että tekisimme täyskäännöksen: emme olisi enää Suomen ainoa miesten laatukenkiin erikoistunut  kenkäliike vaan jotakin aivan muuta. Mutta mitä? Pitkien neuvotteluiden jälkeen tilasimme naisten kenkiä ja heti suurella summalla.

Kotiin tultuani riisuin märät vaatteeni. Aikomukseni oli seuraavaksi kävellä suoraan jääkaapille, laittaa Spotify päälle, heittäytyä sohvalle ja samalla puristaa kädelläni pöydän laitaa. Mikä tuo viimeinen oli? No kovan liikkumattoman esineen puristaminen on sanottu auttavan ihmismielen pysymistä nykyhetkessä. Kokeile kotona!

Jäin kuitenkin eteiseen istumaan. Soitin äidille.

- Haloo.

- Haloo.

- Miten liikkeessä meni tänään?

- Ihan hyvin, päätimme ruveta myymään myös sulle kenkiä.

- Mitä?!

- Siis ei vaan sulle vaan kaikille naisille.

- Ei kai.

- Joo, ei miehet kenkiä osta.

- Nyt kuuntelet, teillä ei ole varaa siihen ettekä te tiedä naiskengistä yhtään mitään! Olette vuoden päivät suunnitelleet konseptia miehille, seuratkaa tilannetta rauhassa tämä syksy. Nyt soitat sille ruotsalaisagentille ja perut sen tilauksen, HETI!

Puhelu katkesi.

Yrittäjähiki (siksi sitä olin ruvennut kutsumaan) vaelsi taas pitkin otsaa. Laitoin viestin kumppaneille ”Muutan mielipiteeni naiskenkien suhteen”. Seuraavaksi soitin ruotsalaisagentille joka ymmärtävästi rauhoitteli sekä viimetipassa perui tilauksen. Kiitin kernaasti ja lopetimme puhelun.

Puristin ovikahvaa.